Mitä yhteisössä eläminen opettaa?

Soitan suuren valkoisen talon ovikelloa Kuvernöörintiellä, odottelen hetken ja soitan uudestaan. Odottelen vielä hetken, kunnes oven tulee avaaman melko tavallisen näköinen nuori mies. Hän kertoo olevansa Toni (nimi muutettu) ja ohjaa minut olohuoneeseen. Siellä tapaan talon muutkin asukkaat ja ihailen samalla tilasta huokuvaa viihtyisyyttä. Olohuoneessa on isot sohvat ja lattioilla pehmeät matot. Siirrymme yhdessä toiseen huoneeseen, jossa on pitkä pöytä ja ikkunalaudoilla runsaasti eri kokoisia ja näköisiä huonekasveja. Asukkaat kokoontuvat tähän huoneeseen joka aamu pitämään aamuisen palaverin. Tänä aamuna saan kunnian olla mukana kuulumisten jakamisessa. Aamupalaveri kestää tunnin, jonka jälkeen kaikki lähtevät päiväsuunnitelmiensa mukaisiin askareisiin.

Minä tulin vierailulle Kalliolan Setlementin Kuvernöörintien asumisyhteisöön, jota asukkaat kutsuvat lyhennetysti K-tieksi, haastattelemaan Tonia, yhtä Kuvernöörintien oppilaista. Opin, että asukkaita kutsutaan oppilaiksi, koska yhteisössä ollaan opettelemassa uutta päihteetöntä elämäntapaa. Kuvernöörintien asumisyhteisö on päihderiippuvuudesta toipuville täysi-ikäisille tarkoitettu terapeuttinen yhteisöhoito. Toni laittaa kahvin tippumaan ja istumme tyhjäksi jääneen pitkän pöydän ääreen. Kysyn tietenkin ensimmäisenä, että millaista asuminen Kuvernöörintiellä sitten oikein on?

“Tää on siitä hieno paikka hoitona ja asumispaikkana, että täällä saa korvaavan kokemuksen semmosesta rakastavasta perhe ilmapiiristä. Me kohdellaan toisiamme kuin sisaruksina, ja se kuuluu meidän elämiseen täällä. Suurin osa tätä paikkaa on se, että me opetellaan luottamaan toisiimme”, Toni kuvailee.

Hän kertoo, että periaate, jolla välittävä ilmapiiri yhteisöön syntyy, on rakkautta ja rajoja tyyppinen -ajatus.

“Meillä on tosi tiukat säännöt ja meillä on tosi tiukat käytännöt siihen, että jos rikkoo sääntöjä. Se rakkautta ja rajoja on sillai tasapainossa. Täällä on toipumismyönteinen ilmapiiri ja toipumiskulttuuri. Mä oon muitakin hoitopaikkoja kiertäny ja ollu kaiken näkösissä paikoissa. Se on hassu juttu mun kohdalla, että mä kokeilin monta vuotta semmosia vähän löysempiä hoitoja tai semmosia mihin ehkä menis  mieluummin, mutta mä en sopeutunu niihin.”

Kuuden asukkaan lisäksi aamulla pöydän ääressä juttelemassa olivat myös Kuvernöörintien kaksi yhteisövalmentajaa. Mikä heidän roolinsa on yhteisössä?

“Yhteisövalmentajat on arkisin kahdeksasta neljään mukana. Meillä on kerran viikossa tunnin yksityiskeskustelut henkilökunnan kanssa, missä sitten käydään läpi vähän omia asioita. Henkilökunta on tosi paljon mukana, mutta koska tää on yhteishoito, niin tää toimii aika lailla yhteisön voimin. Esimerkiks nyt, kun mä toimin yhteisön vanhimpana, niin mun täytyy olla koko ajan kartalla, että missä täällä menee kaikki, mitä kaikille kuuluu, ja minkä asioiden kanssa ne painii. Mä vien sen viestin sitten henkilökunnalle.”

Yhteisövalmentajat eivät siis ole vuorokauden ympäri päivystämässä, mutta heidän läsnäolonsa on hyvin kokonaisvaltaista. Toni kertoo luottavansa henkilökuntaan täällä täysin.

“Mun mielestä ne on antanu elämästään aika paljon, että ne voi tehdä tätä hommaa. Ne ei oo täällä töissä sillä asenteella, että me ollaan täällä vaan töissä, vaan ihan oikeesti ne tekee töitä sen kanssa, että mulla olis joskus vielä elämä.”

Elämänhallinnalliset ongelmat vaivasivat Tonia pitkän aikaan ja päihteisiin hän tarttui jo nuorena.

“16-vuotiaana tuli kannabikset ja tommoset, ja vähän myöhemmin alko tulee sitten kovat huumeet, ja sitten jo parikymppisenä mä käytin piikkihuumeita päivittäin. Mulla oli semmosii juttui elämässä, esimerkiksi mä olin kihloissa vielä sillon, että mä koitin jotenkin saada sen paketin kasaan, mutta mä tajusin silloin, että mä en vaan pysty lopettaa.”

Raitistumista hän on yrittänyt jo moneen otteeseen aikaisemmin, ja kiertänyt useita eri laitoshoitoja.

“Mä oon neljä tai viis vuotta sitten ensimmäisen kerran menny päihdekuntotukseen, missä mä en kauheen kauaa pärjänny. Mä olin siellä jonkun päivän kaks ja lähdin pois. Mä oon jotain kuus vuotta kiertäny niitä katkoja sillee, että mä oon kaks kolme kertaa vuodessa katkolla. Nyt tän vuoden alussa mä pääsin taas katkolle ja lensin sieltäkin pihalle. Se mikä oli muuttunu siinä oli, että yleensä jos mulle olis tullu vastoinkäyminen, niin mä olisin vaan aatellu, että ihan sama, mä lähden taas käyttää, mutta mä en sitten lähteny. Mä menin seuraavana päivänä sanoo A-klinikalle, että mä haluan tonne myllyhoitoon, koska mä olin kuullut, että siellä on hyvä olla. 44 päivää mä annoin seuloja siviilissä eli katkasin ite itteni. 44 päivää, että sieltä lähti bentsot, rauhottavat, pois. Sen jälkeen A-klinikka pysty vasta sanoo, että hoitaako ne mulle maksut myllyhoitoon.”

Myllyhoidossa Toni kertoo ymmärtäneensä, että sen kaltainen kuuden viikon kuntoutuskaan ei ehkä riitä hänelle, ja kokeilun arvoinen vaihtoehto oli onneksi tiedossa.

“Tajusin, että mun ei ehkä oo pakko lähtee takasin sinne, mistä mä oon tullu. Mä olin paljon kuullu K-tiestä ja aattelin sitten, että mennään haastatteluun ja mennään kokeilee. Menin haastatteluun, ja mut luvattiin ottaa harjotteluun, olin harjottelussa, pidin tästä paikasta, ja nyt tässä on sitten viis kuukautta menny.”

Viidessä kuukaudessa harjoittelusta on edetty talon rakenteiden mukaisesti eri vaiheiden läpi. Tällä hetkellä Toni toimii yhteisön vanhimpana.

“Yhteisön vanhimpana mä touhuun paljon yhteisön jäsenten kanssa. Nyt meillä on esimerkiks uusia, niin aika paljon vietän aikaa heidän kanssaan. Pelaillaan korttia tai kuunnellaan musiikkia tai ihan mitä vaan. Kesällä me käytiin paljon uimassa ja käytiin paljon lenkillä. Seuraavaksi, kun tää vastuutiimissä oleminen vähän helpottaa, ja mä siirryn niin kun eläkkeelle tästä hommasta, niin sitten mä pääsen työkokeiluun tai opiskelemaan.”

Toni kertoo, että yhteisön jäsenistä on tullut hänelle lähes läheisempiä kuin omista perheenjäsenistä, ja yhteisöstä hänen ensimmäinen kotinsa pitkiin aikoihin.

“Mä tunnen nää ihmiset täällä paljon paremmin, kun mitä mä oon koskaan tuntenu ketään. Tää on mun ensimmäinen koti niin kun varhaislapsuuden jälkeen, millon mulla oli vielä lapsena hyvä olla. Mä oon kuudentoista tai seittämäntoista vanhana muuttanu ekan kerran omaan asuntoon, mutta en mä oo ikinä mitään kotia siitä rakentanu. Siellä on ollu joku sänky ja sohva, eikä sitten oikein mitään muuta.”

Biologisen perheen kanssa Toni pitää toki myös yhteyttä, vaikka perhesuhteet eivät ole aina helppo asia.

“Tän hoidon myötä mulla on muuttunu käsitys mun perhesuhteista ihan täysin. Mun isä oli mun ehkä parhaita kavereita sillon, kun mä vielä käytin. Ei se tykkäny siitä, mutta mun isä on alkoholisti, joten se ymmärsi sen jutun. Mun äidin kanssa mä en oikein ollu väleissä, mutta nyt se on kääntyny vähän päälaelleen. Oikeestaan mun isän kanssa mä en jaksa olla enää tekemisissä, kun se on aina kännissä. Mä tuun aina vaan tosi surulliseks siitä. Mun sisarukset ei ole mun kanssa tekemisissä. Ne ei oo pystyny antaa anteeks sitä, että vuosia petin luottamusta ja olin semmonen kun olin, eli niihin mä en oo saanu vielä ainakaan luotua mitään kontaktia.”

Hän on epäilemättä oikeassa todetessaan, että yhteyden saaminen biologisiin sisaruksiin vie oman aikansa.

“Kyllä mä sitä mietin paljon ja mä oon koittanu mun pikkuveljeen esimerkiks ottaa kontaktia, mutta hän ei oo siihen valmis vielä. Meillä on tää tunneryhmä systeemi täällä, missä me puretaan meidän tunteita. Mä oon mun veljelle hyvin usein siellä ryhmässä purkanut lappuja. Mun velihän ei niitä kuule, että ne on siellä ryhmässä, mutta koitan jotenkin käsitellä sitä, koska mun veljen kanssa mä en pysty puhumaan.“

Yhteisöhoidossa itsetutkiskelu ja sekä tunteiden että tosiasioiden käsitteleminen ja kohtaaminen ovat oleellisessa roolissa. Toni on esimerkiksi tehnyt hoitonsa aikana paljon ratkaisevia oivalluksia.

“Mä oon tajunnu sen, että mä oikeesti pystyn kantamaan vastuuta, ja että mä pystyn elämään tässä yhteiskunnassa ja tässä maailmassa ihan samalla tavalla, kun ketä tahansa muukin. Mä olin jo ajat sitten luovattanut opintojen jatkamisen suhteen tai työelämän suhteen tai yhtään minkään normaalin suhteen. Täällä mä oon oppinu siihen, että kyllä mä pystyn hoitaa asioita ja mä pystyn elää ilman päihteitäkin. Mä oon ehkä tajunnu myös, että vaikka mulla on ollu päihdeongelma, niin ei se oo ollu se mun perusongelma tai ei se oo ollu se syy, miksi mun elämä meni niin kun se meni. Kun mä olin tosi pieni lapsi vielä niin mun vanhemmat eros, ja mun äiti sairastu, ja mä jäin mun äidin ja pikkuveljen kanssa kolmistaan. Mä oon täällä tajunnu sen, kun oon tehny töitä itteni kanssa, että semmonen perusturva multa lähti sillon lapsena, ja mulle tuli turvaton olo. Siitä se lumipallo vaan lähti vyörymään eteenpäin jotenkin.”

Toni toteaa myös, että hän elänyt omaa elämäänsä pitkään väärin, ja sellaisen seikan huomaakin parhaiten, kun näkemykset ja koko elämäntapa ovat kokeneet radikaalin muutoksen.

“Mun arvomaailmat ja mun käsitys tästä elämästä ja maailmasta on ollu tosi kummallisia. Mä oon aina ollu tosi täynnä pelkoa ja täynnä vihaa kaikkee kohtaan. Jotenkin mä oon täällä oppinu, että kun ei maailman tarvii olla sellanen, eikä se oo mulle enää sellanen. Oon oppinu myös ihan perus itsestään huolen pitämisen. Kaikki tämmöset mitkä meillä kuuluu ihan rakenteisiin, niin kun hampaiden pesu kaks kertaa päivässä ja säännöllinen syöminen, niin ne oli mulle ihan utopiaa ennen kun mä tänne tulin. En mä ymmärtäny, kuinka tärkeitä ne on.”

Lumipallon vyöryminen onkin hyvä vertaus Tonin menneisyydelle. Kotona syntynyt turvattomuus on ajanut pojan yläaste ikään mennessä niiden tyyppien seuraan, jotka polttavat tupakkaa, käyttävät päihteitä ja vaikuttavat kovilta ulospäin. Pelossa ja vihassa eläminen tekee niin haavoittuvaisessa elämän vaiheessa kenen tahansa persoonallisuudelle vahinkoa.

“Mä oon 18-vuotiaasta asti eläny ihan täysin siinä huumemaailmassa, niin se ei oo semmonen maailma, joka luo kauheen positiivisia näkökulmia yhtään mihinkään. Mä vähän niin kun kadotin itteni siinä. Mä en tiedä miksi nyt, just tässä paikassa mä on sen löytäny, mutta ehkä se on just tää välittäminen ja se miten täällä annetaan luottoo ihmiseen itseensä.”

Kuvernöörintielle tulo on auttanut Tonia selvästi suurin harppauksin eteenpäin elämässä. Oman itsensä ja kanssaeläjät joutuu täällä kohtaamaan varauksetta ja pakeneminen ei ole enää vaihtoehto.

“Vaikeetakin on. Jos nyt miettii, että parhaimmillaan meitä tässä taloudessa on yheksän vai kymmenen addiktia. Sitten kun me koitetaan täällä yhdessä elää, niin se on aikamoista showta aina välillä. Tää on henkisesti todella rankka ja rasittava paikka, siinä suhteessa, että täällä joutuu aika paljon sietää ja kestää muiden oireilua, ja ite oireilee täällä ja saa siitä palautetta. Tulee seuraamuksia, jos toimii jotenkin sillai, että se ei oo itselle hyväksi tai muille hyväksi. Täällä ei pääse karkuun mitään, ei pääse karkuun muita ihmisiä eikä omia vajaavaisuuksiaan.”

Vaikeudesta huolimatta yhdessäolo on korvaamattoman tärkeää ja yhteisön jäsenet viettävät yksin omissa huoneissaan aikaa lähinnä nukkumisen merkeissä. Tonin entiset ystävät entisestä huumemaailmasta ovat sen sijaan saaneet jäädä.

“Meillä on semmonen sääntö, että alle 90 päivää puhtaana olleiden ihmisten kanssa me ei saada olla tekemisissä. Mä ite tein sen valinnan jo silloin, kun mä lensin sieltä katkolta pihalle, että mä en enää oo niiden ihmisten kanssa tekemisissä. Ihan vaan sen takia, että mä pelkäsin niin paljon siinä alussa itseeni, että jos mä lähden hengailemaan sellaisten ihmisten kanssa, ketkä vaikka käyttää, että mä lähen siihen mukaan. Täällä mä jouduin sen mun ex-kihlatunkin jättämään elämästäni kokonaan, ihan vaan sen takia, että se ei oo mulle tervettä, että mä oon hänen kanssaan tekemisissä, vaikka hän ei oo käyttävä ihminen.”

Luulisi, että menneisyydestä eroon pääseminen on tunnetasolla vaikeaa?

“Alussa se oli paljon vaikeempaa. Mun aika moni raittiusyritys on kaatunu siihen, että mä oon mun ex-avopuolisoani miettinyt ja lähteny hänen kanssaan vähän kokeilemaan, ja sitten kun se ei oo mennny niin kuin saduissa, mä oon ajautunut käyttämään. Mä oon paljon tunneryhmässä tehny töitä sen kanssa, että mä oon päässy yli hänestä. On tosi tärkeetä oppii se ajatusmalli, että mä olen itse oman elämäni tärkein henkilö ja sitä kautta lähtee, koska mulla on vähän semmonen taipumus ollu parisuhteissa ja noissa, että mä asetan sen toisen ihmisen itseni yläpuolelle. Alussa täällä kun mä olin, niin mä olin melkein valmis keskeyttämään tän hoidon sen takia, että se mun entinen avopuoliso olisi halunnut tavata mua.”

Hoidon aikana muodostuneet läheiset suhteet yhtä aikaa yhteisössä asuneiden kanssa tulevat toki säilymään vielä hoidosta lähtemisen jälkeenkin. Hoidon viimeisessä vaiheessa on kuitenkin aika luoda myös uusia suhteita uusissa ryhmissä ja suunnitella omaa itsenäistä elämää ja tulevaisuutta. Toni ei ole siinä vaiheessa ihan vielä, mutta pian sekin on edessä.

“Mulla on aina nää ihmiset, ketkä on ollu täällä mun kanssa ja mä tiedän, että tuolla maailmassa on paljon rakkautta tän talon ulkopuolellakin. Mä en sillee vielä tiedä mitä tän jälkeen, koska mä en oo tässä hoidossa vielä siinä vaiheessa, että mun tarttis tietää ihan tasan tarkkaan. Mä lähden varmaan jatkamaan mun opintoja kuitenkin. Suuri asia mihin meilläkin täällä totutetaan ja mihin mäkin aion kiinnittää huomiota sitten kun lähden, niin vertaistukiryhmiin kiinnittyminen ja niissä käyminen.”

Yksi erittäin rakas harrastus Tonilla on, josta saattaisi kenties jonain päivänä tulla vielä ammattikin.

“Noi piirrustushommat on niin paljon alkanu kiinnostaa, ja mä oon siinä niin paljon kehittynyt, että mä oon miettiny, että ehkä mä voisin jonain päivänä olla kuvittaja tai jotain. Mä enimmäkseen piirrän tussilla. Mä oon tosi fanaattinen sarjakuvan lukija ja pidän sarjakuvista tosi paljon. Mun unelmahan olis saada tehdä joskus sarjakuvia, mutta kyllä mä hommaan itelleni jonkun työpaikan ensin.”

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s