Loppu silpomisperinteelle

Minusta hyvin kirjoitettu artikkeli, jonka jaksan lukea alusta loppuun, on kuvaus jonkun toisen ihmisen todellisuudesta, johon saan lukijana tilaisuuden samaistua. Usein nämä kuvaukset ovat jollain tapaa ikäviä, sellaisia, jotka muistuttavat siitä pohjattomasta kärsimyksestä, jollaista ihmisyydestä kantajalleen toisinaan koituu.

Törmäsin muutama viikko sitten Helsingin Sanomissa isoon juttuun aiheesta, josta harvemmin näkee isoja juttuja missään. Tyttöjen ja naisten ympärileikkaus tai silpominen. Kuvaus oli osuva ja artikkelin luettuani lähdin välittömästi tekemään syvempää taustatyötä. Kyyneleet nousivat silmiini useammankin kerran lukiessani tai katsoessani videomateriaalia siitä, miten nuorilta tytöiltä väkivalloin riistetään osa heistä itsestään, sellainen osa, jota on vaikeaa tai lähes mahdotonta saada takaisin. Osa, jonka kohtelusta pitäisi määräämisoikeuden olla yksinomaan tytöillä ja naisilla itsellään.

Kyse on ensisijaisesti afrikkalaisesta perinteestä, jota toteutetaan myös joissain Lähi-Idän maissa ja jonka juuret ulottuvat pitkälle sekä islamia että kristinuskoa edeltäviin aikoihin. Naisten ulkoiset sukuelimet poistetaan osittain tai joissain tapauksissa täydellisesti, täysin muista kuin lääketieteellisistä syistä. Erilaisia variaatioita toimenpiteestä on useampia, mutta yhteistä niille kaikille on tyttöjen ja naisten koskemattomuuden rikkominen, ja siitä koituvat koko elämän mittaiset terveyshaitat, kuten usein ilmenevät tulehdukset ja kivut sukupuoliyhdynnän ja virtsaamisen yhteydessä. Synnyttäminen on sitäkin tuskallisempaa tai jossain tapauksissa äidille ja lapselle hengenvaarallinen tapahtuma.

Äkkiseltään on vaikea hakea mielensä sopukoista esimerkkiä yhtä julmasta ja loukkaavasta väkivallanteosta, mutta juuri tällainen toimitus on tehty 130 miljoonalle tytölle 30:ssä eri maassa ja tehdään vuosittain arviolta kolmelle miljoonalle tytölle, jos ei asenteissa tapahdu ratkaisevaa muutosta. Ratkaisevan muutoksen toteutumisesta tulisi ottaa vastuuta myös Suomessa, vaikka täällä silpomisen kulttuuria ei ole aikaisemmin tunnettu. Useat ihmisoikeusjärjestöt tekevätkin maailmanlaajuisesti pitkäjänteistä työtä, jonka tarkoituksena on tuoda pitkään vaiettu todellisuus keskusteltavaksi ja pyrkiä uusien käsitysten löytämiseen brutaalin aikuistumisriitin tarpeellisuudesta.

Suomessa ilmiö on tullut ajankohtaiseksi kasvavan maahanmuuttajaväestön myötä. Olisikin tärkeää, että ihmiset, jotka tulevat kulttuurista, missä silpomisperinne on normi ja tapa, saavat Suomessa turvallisen vastaanoton ja asiaan osataan suhtautua täällä luontevasti. Perinne on aina perinne, eivätkä perinnettä ylläpitävässä kulttuurissa eläneet ihmiset ole mitenkään voineet osata edes kuvitella maailmaa, jossa sitä ei ole. Eri maissa on erilaisia syitä tyttöjen ympärileikkaamiseen, kuten moraalisuus, puhtaus ja estetiikka, mutta nykyään kaikki annetut syyt ja perustelut ovat juurtuneet syvälle yhteiseen alitajuntaan ja muuta syytä ei tarvitakaan kuin pelko häpeästä ja yhteisön ulkopuolelle joutumisesta, jos totuttua tapaa ei noudateta.

Ympärileikattujen naisten pitäisi saada tietää, että vaikka he ovat erilaisia kuin valtaväestö Suomessa, heissä ei ole mitään vikaa. Yhteisöissä, joissa silpominen vielä jatkuu, ihmisten pitäisi saada tietää, että naisessa tai tytössä juuri sellaisena kuin hän on, koskemattomana ja sukuelimet tallella luonnollisessa tilassaan, ei ole mitään vikaa.

Mainokset

Kolmannella linjalla kahden viikon ajan inspiraatiota ja ravintotietoisuutta

Kävelen Kalliossa tavallista reittiäni kotoa metroasemalle, kun katseeni kiinnittyy näyteikkunaan, joka näyttää erilaiselta kuin ennen. Ovi on kutsuvasti avoinna, ja siinä olevassa julisteessa lukee suurin kirjaimin POP UP. Kiinnostukseni nostaa välittömästi päätään, ja pujahdan sisälle liikkeeseen. Minut ottaa ystävällisesti hymyillen vastaan Julia Kairo ja tiedustelen häneltä, mitä kummaa täällä on tekeillä. Turkulaisen Smooth it -yrityksen pop up piste, Julia selventää ja kehottaa minua ottamaan maistiaisen. Pöydällä rivissä on 4 senttilitran suuruisia kuppeja, joissa on jotain nestemäistä ja punertavaa. Mitä siinä on?

“Tuorepuristettua omenamehua, inkivääriä, limeä, mangoa, lehtikaalia, sitruunaa ja minttua”, Julia luettelee vaivattomasti.

smooth-it-valmis

Nuoleskelen seosta ensin hiukan aristellen, mutta lopulta kulautan kunnolla ja tunnustelen hetken suuhuni huljahtanutta makujen ihmemaailmaa. Makuelämyksessä yhdistyvät inkiväärin mausteinen potku ja sopivasti makeahko hedelmäinen tuulahdus. Maku on mausteinen, runsas ja lämmin, mutta myös omalla tavallaan raikas. Olen vaikuttunut.

Katselen ympärilleni tilassa ja huomaan puisista laatikoista tehdyt pöydät sekä joka puolella esillä olevat hedelmät; ananakset, avokadot, banaanit… Juuri silloin sisään pyrähtää Irina Nurmi, toinen Smooth it -yrittäjistä. Minulla on vain yksi kysymys, mistä tämä kaikki on saanut alkunsa?

“Olin Citymarketissa töissä palvelutiskin keittiössä, missä myydään salaatteja, patonkeja ja muuta take away -ruokaa. Mä ite kannoin aina banaanit, soijajogurtit ja hedelmät mukana, ja mulla meni puolet tauosta siihen, kun pilkoin niitä taukohuoneessa. Aloin miettiä, että vitsi olisi siistiä, jos sen saisi kaupasta valmiina. Jos olisi oma sellainen välipalapiste, mistä saisi vähän samaan tyyliin, kun siitä missä mä olin töissä valmisruokaa, mutta tollasta kevyempää.”

smooth-it-valmis-4

Palvelutiskin jälkeen Irina siirtyi samassa Citymarketissa hedelmä ja vihannes osastolle töihin ja oivalsi siellä työskennellessään myös jotakin ratkaisevaa. Kaupan hyllylle jäi välillä syöntikypsiä hedelmiä, joita kukaan ei ostanut, sillä yleensä ihmiset valitsevat hiukan raaoilta näyttävät hedelmät mieluummin ja kypsyttävät ne kotona.

“Siitä tuli mieleen, että minkä takia niitä ei hyödynnetä. Mä tutustuin Linaan (Lina Toivonen), ketä oli mun työkaveri, nykyinen yhtiökumppani. Me yhdessä mietittiin, että mitä tälle asialle voisi tehdä. Me mentiin kauppiaan huoneeseen sanomaan, että meidän mielestä tää asia ei toimi. Me ei haluta heittää yhtään hedelmää enää hukkaan. Kauppias sanoi silloin, että hyvä idea, mutta miettikää vähän lisää.”

Irina opiskelee mainontaa ja markkinointia ja yhtiökumppani Lina muotoilua. Juuri samoihin aikoihin heillä molemmilla piti olla omia projektiopintoja koulussa.

“Me päätettiin tehdä yhdessä sellainen palvelumuotoilu projekti, missä me kehitettiin se välipalapiste sinne kaupan sisälle.”

Irina ja Lina valmistelivat powerpoint esityksen aiheesta, veivät sen kauppiaalle ja sanoivat, että nyt ollaan mietitty tätä. Suunnitteluun ja valmisteluun kului noin puolitoista vuotta.

“Välillä unohti, että tekee kouluprojektia tai että olisi töissä, koska ei missään kohtaa ajatellut, että tästä pitäisi saada jotain palkkaa. Me tehtiin sitä, koska se oli niin kiinnostavaa ja lähellä omaa sydäntä. Me esiteltiin idea kauppiaalle, ja hän oli hetken hiljaa. Me kysyttiin, että no, mitä mieltä sä olet, ja hän sanoi vaan, että tämä täytyy ehdottomasti toteuttaa. Me ei oltu ajateltu tietenkään, että lähdetään yrittäjiksi, se oli vaan siisti kouluprojekti, joka toteutui kauppiaan innoittamana. Molemmat pohti yön yli, että voidaanko me lähteä yrittäjiksi. Seuraavaan aamuna mentiin kauppiaan luo ja sanottiin, että kyllä me halutaan toteuttaa tämä.”

Loppujen lopuksi tästä päätöksestä kului yli vuosi aikaa siihen hetkeen, kun piste oikeasti tuli kaavaillulle paikalleen, koska ensin piti hoitaa luvat ja muut muodollisuudet kuntoon.

Smooth it brändin taustalla on paljon omiin kokemuksiin perustuvia havaintoja, joista idea on lähtenyt kasvamaan. Idea onkin hyvin pitkälle mietitty. Olen juuri ehtinyt muodostaa päässäni kysymyksen koskien smoothiebaarien yleisyyttä, kun Irina mainitsee, että hän oli itsekin ajatellut sitä ja kertoo miten ne eivät tyydyttäneet häntä valikoimalla, jossa joutui valitsemaan valmiista vaihtoehdoista. Siksi Smooth it onkin toisenlainen.

“Tää konsepti syntyi siitä, että saa itse rakentaa omaan ruokavalioon sopivan smoothien. Saat itse valita pohjan eka, löytyy soijamaitoa, kookosmaitoa ja tuorepuristettuja mehuja. On tietyt perusmaut, mutta on myös valinnanvaraa ja valikoimat vaihtuu koko ajan.”

smooth-it-valmis-6

Sesongin seuraaminen on myös tärkeä osa Irinan ja Linan bisneksen ideologiaa. Joka kuukausi on tarjolla vaihtuva sesonkismoothie, missä ainekset ovat sesongin parhaita hedelmiä. Hedelmät maistuvat paremmilta silloin, kun ne ovat sesongissa ja sesonkihedelmien käyttäminen on myös huomattavasti ekologisempaa. Ekologisuutta toteutetaan Smooth it:ssä monella tapaa, hävikkiä minimoimalla, sesonkia seuraamalla ja välttämällä turhaa kuljetusta.

“Me säästetään kuljetuksissa ja se on paljon ekologisempaa, kun tehdään melkein kaikki tavaratilaukset Citymarketin kanssa yhdessä. Kauppa, missä me ollaan on edelläkävijä, niillä on paljon paikallisia tavarantoimittajia, mikä on se meidän juttu myös. Me suositaan mahdollisimman paljon kotimaista, mutta hedelmissä on tietenkin se vaikeus, kun ne ei täällä Suomessa vielä toistaiseksi kasva, mutta sen takia mennään sesongin mukaan.”

Smooth it yrittäjät ovat ravintotietoisia ja sen kyllä huomaa. Yrittäjät haluavatkin tietää täsmälleen, mistä smoothieihin käytettävät raaka-aineet tulevat. Irina sanoo, että keinotekoisuuden maistaa kyllä, kun taas luontainen on aidosti hyvää. Hän täsmentää myös, että ei usko terveysvaikutuksiin ennen kuin on itse kokeillut. Hän onkin kokeillut paljon, ja siksi tietoisuutta ravinnosta välitetään työntekijöille ja tietenkin asiakkaille.

Huomaamme, että keskustelumme on venynyt pitkäksi, kun digitoimiston pojat putkahtavat seinän takana olevasta tilasta ja kertovat olevansa lähdössä kotiin. Puhe kääntyy Kallion POP UP:iin, miten sitten Turun Citymarketista on päädytty tänne?

“Tämä on meidän opinnäytetyö. Opinnäytetyön aiheena on, että miten brändätä konseptimme eri ympäristöön, kaupasta kivijalkaan. ”

“Tosi positiivista palautetta on tullut”, Julia arvioi päivän tuloksia.

Pop up laitettiin pystyyn eilen ja kuulemma väkeä on ehtinyt käydä jo kiitettävissä määrin. En siis ole ainoa kalliolainen, jonka uteliaisuus on herännyt uuden smoothiebaarin ilmestyessä tyhjästä.

Irina kertoo miten kohtalokkaasti mahdollisuus tästä tilasta ilmestyi, kun he juttelivat tutun digitoimiston Stoked Oy:n poikien kanssa halustaan laajentaa Helsinkiin, ja mainostoimiston tiloissa sattui olemaan käyttämättömiä neliöitä tarjolla. Tilaisuuteen piti empimättä tarttua. Pop up oli Irinan mukaan paras tapa testata kysyntä.

“Me ollaan kuitenkin nuoria, niin meitä pelottaisi perustaa suoraan tänne piste ilman mitään kokemusta”, hän nauraa.

Kivijalkakaupan perustaminen tuskin olisikaan helppoa. Saamani vaikutelma on kuitenkin vakuuttanut ainakin minut siitä, että jos yhtään asuinaluettani tunnen, niin tällainen paikka keräisi kyllä suosiota tuossa tuokiossa. Miltä täällä olo on tuntunut?

“Mä oon ihan kun kotonani täällä. Pelkäsin, että kukaan ei löydä tänne, mutta tosi moni pysähtyy katsomaan, ja on tullut sitten sisälle kysymään, että mikäs tää juttu on. Me laitettiin noihin flaikkuihin -10% siihen taakse ihan sen takia, ettei menisi siihen lähimpään roskikseen niin helposti”, Irina hymyilee.

Julia on samoilla linjoilla.

“Tunnit menee niin nopeasti, että jossain vaiheessa vaan huomaa, ettei oo kattonu viiteen tuntiin kelloa.”

Näiden naisten seurassa tulee itsekin iloiseksi. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että minulle esiteltiin inkiväärishotti, kahvin varma korvaaja.

Minulla on kokemusta lähinnä tequila shoteista ja ainakin niitä juotaessa tapa, jolla shotin juo on ratkaisevan tärkeä osa koko toimitusta. Näissä terveellisemmissä vaihtoehdoissa tavan voi kuulemma itse päättää, mutta inkiväärin tiukan polttavan olemuksen vuoksi kerralla kumoaminen on suositeltavaa. Ensin kippistämme ja sitten kumoamme. Inkiväärin läsnäolo on tosiaan ravisteleva, muistuttaa hiukan samankaltaisia kokemuksiani wasabi-tahnan kanssa. Kudokset kurkkua myöten tuntevat poltteen ja tietynlainen virkeys leviää suun hermoista mielen liepeille asti. Irina kertoo korvanneensa kahvin välillä näillä shoteilla ja Julia on myös huomannut sen piristävän vaikutuksen.

smooth-it-valmis-3

Inkiväärishotin virkistämänä päädyn vielä tiedustelemaan, miten Julia on tullut Linan ja Irinan remmiin mukaan, ja päädymme keskustelemaan työntekijöiden rekrytoimisesta, johon Smooth it -pioneereilla on toki aivan omanlainen kaavansa.

“Meidän olisi tarkoitus alkuvuodesta lähteä hakemaan motivoituneita franchaising-yrittäjiä täältä Helsingistä. Me halutaan rekrytointiin panostaa paljon. Työntekijän ei ole tarvinnut ikinä tehdä smoothieita, koska asenne on se tärkein.”

Julia tuli mukaan toimintaan tavallaan onnekkaan sattumuksen kautta, kun Lina ja Irina olivat lähdössä kisamatkalle ulkomaille ja vaihtoehtoina oli jättää kilpailu väliin tai hankkia työntekijä. Samanhenkinen Julia löytyi Turun bisnesakatemiasta.

“Mä opiskelen yrittäjyyttä bisnesakatemiassa. Tämä on tosi kivaa kun te ootte ottaneet mut mukaan tähän, että mä pääsen näkee tätä yrittäjyyttä näin läheltä ja saan mun opintoja suoritettua tätä kautta. Se, että mä pääsin tänne mukaan, niin on ihan huikee mahdollisuus, te ootte niin inspiroivia.”

Irina on näistä sanoista silminnähden iloinen.

“Ihana kuulla. Mun unelma on, että meillä olisi joskus franchaising-yrittäjiä paljon. Tykkään coachata ihmisiä. Citymarketin kauppias Hannu Aaltonen oli meidän mentori koko ajan ja kannusti meitä. Me halutaan antaa paljon vastuuta, että saa tuottaa mahdollisimman paljon omia ideoita, mutta kuitenkin arvot pitää olla ne mitä me vaaditaan.”

Silloin tapahtuu se, mitä olemme kaikki salaa odottaneet, ovi käy ja sisään astuu uusi asiakas. Julia ja Irina ovat palveluvalmiina jo ovella, yhtä hymyä molemmat.

 

smooth-it-valmis-7

Pop up on auki 18.11-26.11.16 ja koordinaatit & muuta hyödyllistä löytyy facebook-tapahtumasta

 

Se mistä ei ikinä saisi puhua: naisen tekemä väkivalta

Sani (nimi muutettu) on hauska ja ystävällinen nuori nainen, ja siksi sille ei oikeastaan voi mitään, että kokee itsensä hieman yllättyneeksi, kun hän alkaa kertoa miten on hakannut poikaystäviään. Väkivaltaisessa käytöksessä tuskin onkaan kyse viallisesta, sydämettömästä persoonallisuudesta, vaan toimintamallien taustalla on paljon vaikuttimia, joiden alkulähteet ulottuvat toisinaan syvälle menneisyyteen. Sani kertoo esimerkiksi hormonaalisen ehkäisyn olleen merkittävä tekijä väkivaltana purkautuneen raivon ja turhautumisen syntymisessä.

“Kaikki alkoi vuonna 2010 tai 2011. Mä olin täysin hormonaalisen ehkäsyn vallassa. Olin kakskyt ja seurustelin ekaa kertaa sillee vähän vakavammin. Mä kokeilin kaikki ehkäisyt läpi ja olin koko ajan vaan ihan paskana ja itkin joka päivä. Se oli ihan perseestä. Ajattelin, että no mä sitten varmaan vaan oon tällanen, ja ei tässä nyt voi mitään. Oli vaan koko ajan jossain sumussa. Enkä mä jotenkin tajunnu lopettaa.”

Ensimmäinen seurustelusuhde olikin vaikea, niin kuin kaikki ihmissuhteet omalla tavallaan ovat. Sanin tapauksessa yhdeksi suureksi ongelmaksi muodostui kumppaniin kohdistuva fyysinen väkivalta.

“Mä seurustelin yhen Matin (nimi muutettu) kanssa. Se on vähän hankala tyyppi, tai siitä ei saa hirveesti irti. Sitten jossain vaiheessa mulla oli tosi paha olla, ja mä en saanu siitä koskaan mitään irti, kun me riideltiin. Mä oon ihan että: “tää on kamalaa ja miks sä oot aina tollanen”, niin se ei vaan sano mitään. Sitten mä jossain vaiheessa aloin lyödä sitä.”

Tunteet, joita puhumalla ei pystynyt ilmaisemaan, muuttuivat raivokkaiksi kohtauksiksi, jotka taas muodostuivat Sanille tavaksi.

“Mä käytin käsiäni ja vaikka työnsin sen seinään, heitin sitä kaikilla asioilla ja saatoin rikkoo jotain tavaroita joskus. Se ei pitkään aikaan lyöny takas. Aina sen jälkeen mä sanoin kaikkee: “no sori anteeks emmä tarkottanu”, ja itkin hirveesti. Sitten oltiin vaan, että okei oho, nyt kävi näin, mutta me rakastetaan toisiamme niin ei tässä nyt mitään, että emmä oikeesti oo sellanen.”

Vaarallinen tilanne sattui, kun erään riidan keskellä Sani heitti Mattia kohti, onneksi tupessa olevan, linkkuveitsen.

“Se oli aika painava esine. Matilla oli sen jälkeen kuukauden musta silmä. Sen piti keksii duunissa joku valhe sille, kaikille kavereille ja oikeestaan kaikille, koska eihän nyt herranjumala voitu sanoo, että mä heitin just poikaystävääni linkkuveitsellä. Se oli vähän sellanen, että ei helvetti, nyt alkaa mennä jo vähän överiks.”

Sani päätti hakeutua ammattiavun piiriin. Helsingistä löytyi tasan yksi naisten väkivaltaan erikoistunut yksikkö.

“Siellä oli joku vertaistukiryhmä, että me ollaan siellä joku kymmenen naista ja puhutaan. Mä olin niistä ainoo, joka oli edes lyöny ketään. Kaikki muut sano, että oli suunnitellu tai haaveillu, että löisivät. Mä mietin, että mitä vittua mä teen täällä. Meidän ongelmat oli ihan eri tasolla, joten mä lopetin sen.”

Myös Sanin ja Matin suhde päättyi. Sani sai kuitenkin apua, hän hakeutui psykologille ja sittemmin psykoterapiaan. Nyt Sani on käynyt vuoden psykoterapiassa, ja terapeutin kanssa keskusteleminen on auttanut avaamaan ihmisen toiminnassa piileviä syy-seuraussuhteita. Sani kertoo muun muassa, että lapsena suhde isään oli turvaton, ja oli nähtävissä, että sama turvattomuus heijastui suoraan suhteeseen Matin kanssa.

Sani lopetti myös hormoniehkäisyn käytön, syötyään eri merkkisiä ehkäisypillereitä jo reilun vuoden. Hän kertoo, että sekin auttoi häntä vähentämään lyömistä.

“Mä lopetin pillerit ja musta tuli taas hyvä ihminen. Se oli ihan uskomatonta, kun mä heräsin jonain aamuna, ja mulla oli semmonen olo, että mä en heti ala itkee.”

Lyöminen ja tavaroiden viskominen ei kuitenkaan loppunut täysin siihen, vaan myös seuraavien poikaystävien, ja vielä tämän hetkisenkin kumppanin kanssa on ilmennyt samankaltaisia oireiluja kuin ensimmäisessä suhteessa. Tietynlaiset ärsykkeet tuntuvat ajavan Sania tilanteisiin, joissa myötätunto vastapuolta kohtaan katoaa.

“Mulle tulee jotenkin vahva tunne siitä, että mua ei ymmärretä ja mua ei kuunnella. Joku ihan pienikin asia, esimerkiks muutama viikko sitte oltiin menossa mun poikaystävän kanssa autolla Ylöjärvelle, ja se ohjas mut väärin, niin että mä ajoin jostain rampista ohi. Mä suutuin ihan helvetisti ja hyvä etten pysäyttäny autoa motarin varteen, avannu ovee ja lykänny sitä jonnekin. Mulla kaikki empatiakyky loppuu. Tuntuu, että mä haluun vaan tuottaa mahdollisimman paljon kipuu sille. Se on vähän pelottavaa, mutta samalla se on ollu tosi addiktoivaa.”

Jokin tosiaan on estänyt Sania muuttamasta tapojaan, ja saa hänet aina palaamaan mielentilaan, jossa viha syrjäyttää empatian ja syntyy tarve satuttaa tai hajottaa jotain.

“Se valta. Se kun sä näät, kuinka se toinen pelkää sua ja sä oot niin jotenkin siinä tilanteen päällä. Ja mä pystyn olee hirveen rauhallinen. Oon jossain mielettömän vallan ja aggression maailmassa, jossa mä hallitsen sitä tilannetta. Pystyn manipuloimaan sitä koko ajan sanomalla yhtä ja olemalla rauhallinen ja sitten yht’äkkiä heitänkin sitä lautasella. Mun exät ja nykyinen poikaystävä on sanonu, että mun silmissä tapahtuu joku muutos. Tulee semmonen rage minä, ja mun silmistä puuttuu se mun normaali persoona kokonaan.”

Taistelu oman itsen kanssa on kovaa meille kaikille, ja niin myös Sanille.

“Mä haluisin kokonaan eroon siitä ongelmasta ja kyllä mua pelottaa, että tulee välillä noita tilanteita, että mä en saa sitä raivoo ja turhautumista pysäytettyy.

Se on ollu pelottavaa ajatella, että onks tää ees inhimillistä ja miksköhän mulla on tämmösii keloi. Se, että väkivalta on se viimenen askel, se on jotenkin tosi fucked up. Tai pitäis ehkä mieluummin tajuta, että okei ei tästä tuu mitään, erotaan.”